http://piipertajat.blogspot.fi/

 p.s. suljin kommentointimahdollisuuden tästä blogista, tervetuloa vierailemaan ja kommentoimaan uuteen osoitteeseen

Taloyhtiön pihalle on kasattu talkoovoimin leikkimökki. Ulkopinta kaipaa vielä maalia, mutta sisustus on jo hyvällä alulla. 

Ompelin ikkunaan ja oveen valoisat kesäverhot jämäkankaista.

Arvaatteko mitä tästä syntyy? Tämä vanha palahyllystön osa on asunut vuoden ympäri meidän parvekkeellamme vailla käyttöä. Tässä hylly ei ole ihan alkuperäisessä asussaan, vaan siihen on jo kiinnitetty ovi ja kanteen sahattu reikä.

Hylly sai uuden elämän leikkimökin keittiökompleksina. Tiskialtaan, uunin, hellan ja ruokahyllyn yhdistelmä on ollut jo kovassa käytössä.

Tiskialtaana on peltiastia, jonka maalasin spraymaalilla. Alunperin siinä on tainnut olla joku joulukukka-asetelma. Altaan saa irti, niin että voi käydä hakemassa vettä tiskausleikkeihin.

Uunin kahva on vanhasta lipastosta, hellan levyt leikattu laminaatista. Kirppislöytökattilassa porisee joku herkullinen ruoka. Uunin luukku pysyy kiinni magneetin avulla.

Pienistä kokeista on mukava väännellä näitä pullonkorkkinuppeja, löysimme peräti viisi eri väristä. Koko laitokseen tarvitsi ostaa uutena ainoastaan verhovaijeria - kaikki muut osat, maalit ym. ovat kierrätys- ja ylijäämämateriaalia omista varastoista. Työnjako tässä(kin) projektissa oli sellainen, että minä ideoin ja mieheni toteutti. No, maalaushommat hoidin sentään ihan itse. Yhteistyön tulos on kyllä komea!

Hauskaa kesäkuun jatkoa ja hyviä ulkoleikki-ilmoja!

Tällä hetkellä vähäisen vapaa-aikani syö valokuvauksen opettelu. Ostin elämäni ensimmäisen järjestelmäkameran, kävin valokuvauskurssin, ja nyt leikin hiekkalaatikon reunalla kameran kanssa, kun lapset tekevät hiekkakakkuja. Liikuntapuolella in on nyt rullaluistelulenkit (nopeaa ja tehokasta), iltaisin television ääressä virkkaan isoäidin neliöitä yhteen. MItähän sitä seuraavaksi opettelisi?

Askartelurintamalla on tulitauko valokuvauksen viedessä kaiken ajan ja ajatukset. Käsityötkin edistyvät niin hitaasti, ettei blogiin ole juuri mitään täytettä. Onneksi vanhin tyttäreni keksi itsekseen jotain askarreltavaa - kesän kunniaksi hänen huoneessaan avattiin jäätelökioski.

Tältä se näyttää (tämä on muuten yleiskuva)

Seinällä on hinnasto (tämä on erikoislähikuva.)

Jäätelöt on innovatiivisesti askarreltu itse pahvista ja playmaisseista. Ihan tätä varten meidän piti ostaa laatikollinen tikkujäätelöitä, että saadaan tikkuja leikkijätskeihin (olisiko tämä puolilähikuva).

Maistuisiko sateenkaarijäde vai kenties mustikkasuklaatuutti? Osallistuin askarteluun sen verran, että teippasin tuutit kokoon (ja teippi meni vinoon.)

Kioskissa tuntuu kauppa käyvän hienosti, kyllähän sitä näin kauniina päivinä jäätelö maistuu (tämä on makrokuva, niin kuin tuo edellinenkin.) 

Ja älkää nyt kovin kauan tuijotelko noita kuvia, minä vasta opettelen :)

Tällainen laiskan äidin muumikakku kelpasi neitokaiselle oikein hyvin, varsinkin kun sitä sai itse koristella karkeilla ja nompparelleilla. 

Ihanien kinuskineliöiden ohje on täältä.

Suolapaloina oli patonkia ja jauhelihaherkkuhyrriä.

Teimme lasten kanssa myös keksitikkareita muffinssien koristeeksi. Tavallisen kauratäytekeksin väliin "liimattiin" varrastikun puolikas sulatetulla suklaalla. Sitten keksi koristeltiin sulalla suklaalla ja nomparelleilla. Helppoa, hauskaa ja ihan hirveän sotkuista puuhaa.

Esikoisen ensimmäinen kouluvuosi on nyt takanapäin. Tällainen kurrelauma löytyi repusta viimeiselä viikolla. Ihania mulkosilmiä!

Itse olen järjestellyt isoäidin neliöitä ja aloittanut virkkaamaan niitä yhteen. Kyllä se torkkupeitto pikkuhiljaa valmistuu! Jämäkuu mennä vilahti ohi, sain käytettyä 575 grammaa jämälankoja. Olen yllättynyt näinkin suuresta kulutuksesta, vaikka en todellakaan kolkuttele leikkimielisen grammakilpailun kärkisijoja. Pääsin omaan tavoitteeseeni, eli sain ainakin yhden valmiin työn viikkoa kohti. 

Hyvää kesän alkua! Mukavaa kun kävit, ja ihanaa jos jätät kommentin!

Lumisadelyhty oli yksi hauska idea. Purkin kanteen sisäpuolelle oli liimattu pieni lelu (esim. suklaamunasta), sitten vain sisälle vettä ja hilettä tai paljetteja ja liimataan purkki kiinni. Koeversio oli kuitenkin katastrofi. En muistanut, että EriKeeper on vesiliukoista. Kuumaliimalla onnistui paremmin, mutta se ei oikein sovi perhekahvilakävijöiden pikku kätösille. 

Keksin sitten viimein askarrella malliksi purkkiperhosen. Purkin kylkeen siveltiin pensselillä vedellä ohennettua liimaa, ja päälle lätkittiin silkkipaperin palasia. Kanteen leikattiin naama kartongista ja piirrettiin silmät ja suu tussilla. Sitten vain siivet selkään ja tuntosarvet ojennukseen! Isommat lapset koristelivat siivetkin tusseilla. Sisälle voi laittaa pieniä aarteita, tai täyttää karkeilla ja viedä opettajalle, kerhon tädille tai kaverille kevätlahjaksi.

Barbin vaatteiden ohjeet ovat Sticka till Barbie -sivustolta. Pienen mekon ohje on nro 671, isompi on 172. Kuten kolminumeroisista luvuista voi päätellä, ohjeita sivustolla on vallan mahdottomasti! Ihan kaikkiin ei tosin tainnut löytyä englanninkielistä käännöstä, ruotsinkielinen neulontasanasto kun minulla on vielä opettelematta.

Monster High - nukke saa esitellä tunikan nro 34.

Tämä kortti on apulaiselle itselleen, mutta se on salaisuus. Shh!

Tässä pari päivää vanhemmalle kaverille kortti.

Ja vielä kortti yhdelle 2-vuotiaalle. Nappejen liimaaminen on askartelukaverin mielestä huippuihanaa, onneksi saimme mummulta ison purkillisen nappeja askarteluhommiin.

Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen. Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi. Kerro seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi. Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta.

Olen nyt vähän tylsimys, ja jätän jakamatta tämän eteenpäin, koska olen nähnyt tämän tunnustuksen jo tosi monessa seuraamassani blogissa. Tässä kuitenkin faktoja kehiin:

1. Lähden viikonloppuna valokuvauskurssille, hui jännää.

2. Kukille on vielä tältä keväältä mullat vaihtamatta, se vähän ärsyttää.

3. Olen tässä keväällä lukenut Diana Gabaldonin kirjoja, hyvin kirjoitettuja hömppätiiliskiviä, joissa aikamatkaillaan, rakastutaan ja soditaan.

4. Pienimmäinen on viime aikoina nukkunut huonosti, joten omatkin yöunet on olleet katkonaiset ja se näkyy ajatuksen katkeiluna ja yleisenä ärsytyksenä.

5. Ostin vasta itselleni uudet rullaluistimet.

6. Tykkään kiinalaisesta ja thai-ruuasta, niitä tekisi nyt mieli.

7. Sain eilen valmiiksi taas yhden neuleen.

Ja tästä aasinsiltaa pitkin pääsemmekin kätevästi siihen neuleeseen:

Villavaippahousut Dark Horse Yarns Rhapsodyn jämistä, puikot 3,5, 4 ja 4,5, koko L ja malli taas CurlyPurly.

She's in the jail house now...

Jämäblogiin laitan nämä sitten, kun saan ne punnittua. Hajamielisenä (ks. ed. kohta 4) laitoin villikset jo lanoliinikylpyyn, joten kuivumista saadaan odotella päivä tai pari.

Näin monta lahjaa! Ja minulle kun vielä eilen voivoteltiin, että ei ole lahjan lahjaa tulossa, eikä edes korttia. Itse kuvitettu tyynyliina, kultakehyksinen peili, kaksi kaulakorua rasiassa ja vielä vaaleanpunaiset reinot. Kylläpä olin yllättynyt! Nyt ei tarvitse enää lainata miehen reinoja, ne ovatkin viisi numeroa liian isot.

Mummuille vietiin itse tehtyjä kauppakasseja.

Kangastusseilla on helppo pienenkin koristella.

Aiemmin tällä viikolla suunnittelin perhekahvilaan äitienpäiväkorttiaskartelun. Vessapaperirullat ja sormivärit ovat lasten askartelumateriaalien kestosuosikkeja.

Niille leimattiin vanhan kirjan sivuille sydämiä.

Leikattiin kuviosaksilla ja liimattiin korttipohjaan - hieno tuli. Samalla idealla voi tehdä myös synttäri-, ystävänpäivä-, isänpäivä- ja joulukortit lasten kanssa.

Omalle äidilleni annoin jotain pehmeää ja lämmintä. (Pyysin kerran miestä tuomaan kaupasta mustaharmaata lankaa ja sain tällaista, noh, melkein sama asia.)

Wingspan-huivi, puikot 3, lanka Novitan TicoTico.

Näihin elukoihin käytin jämälankojen lisäksi jämäpipoja, eli venyneitä ja vanuneita pipoja, joita kukaan ei enää käytä.

Hilkka oli tehnyt hauskoja pöllöpehmoja, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kanilla on tietysti nököhampaat ja pallohäntä.

Kärsästä tuli aika mielenkiintoinen, mutta lapset tunnistivat tämän kuitenkin norsuksi, ja sehän on tärkeintä. Pyöreän muotonsa ansiosta pipoeläimet käyvät myös pehmeistä palloista, joten sisälläkin on nyt voinut pelata pallopelejä. Jämäpipoja ei nyt taida olla enempää kaapin perukoilla, mutta uusia ideoita on jo mielessä...